Täältä löytyy muiden vastauksia joihinkin tehtäviin! :)

​

Peliin liittyvät tehtävät

​

1. ja 2. kirjoita 25 ja 50 tarinaa, pelaajien tarinamäärät (tähän on listattu vain jo arvioidut tarinat)

Ansku: 0

Aura: 33 (Kaamoskukka 9, Lieskakajo 3, Huomenkyyhky 2, Talvikkitakku 2, Hallavarjo 3, Järkäleloikka 3, Kujetassu 6, Puh 2, Kylmäliekki, Kimalaistoive)

Auroora: 33 (Pimentovarjo 14, Varissulka7, Härmä 3, Yrttitassu 4, Myrskytassu 2, Kultasiipi 2, Nefiri)

Elandra: 105 (Mesitähti 14, Tuhkajuova 11, Jääviilto 19, Karjuvirne 10, Kharon 12, Keijukainen 10, Ampiaispisto 11, Sulkavirta 4, Roska 3, Pohjaharha 6, Malvatassu 5)

EmppuOmppu: 80 (Virtatassu 17, Päivänsäde 16, Aaltosalama 10, Pyräkkätassu 6, Kuutamolaine 10, Tyrskytiikeri 7, Valo 4, Hiilihammas 5,  Rubiini 4, Leimusilmä)

Ihminen: 1 (Unikkotassu)

Koivu: 22 (Varjotassu 16, Hilehuurre 5, Lokkipentu)

Käärme: 9 (Myrkkytassu 9)

Lonkero: 1 (Aave)

Nelli: 14 (Kipinätassu 14)

Pyry: 7 (Sadetassu 7)

Ruska: 40 (Aurinkoroihu 8, Pyörresielu 10, Helmipilkku 6, Kaislatassu 7, Orvokkisydän 5, Taivastassu 5)

Saaga: 48 (Sypressikuiske 14, Tähtimötassu 12, Toivetassu 6, Lumikkoviiksi 4,  Salamanteri 4, Höyhenhalla 2, Pähkinä 4, Loistotassu Mäyräkynsi)

Sirius: 49 (Nuppujuova 10, Mäntyviiksi 8, Loiskevarjo 9, Jupiter 5, Untuvapentu 5, Katajapentu 5, Sumutassu 7)

Siru: 5 (Narsissitassu 5)

Soturikissa: 8 (Kuusitassu 8)

Untuva: 17 (Into 7, Laventelitaivas 6, Tuimakatse 4)

​

​

Muut tehtävät

​

6. Nimeä jokaiselta nykyiseltä pelaajalta yksi suosikkihahmosi ja ilmoita ne Formsiin.

Tähän ei ole listattu pelaajia, joilla on vain yksi hahmo.

Ansku: Roihumarja x6, Yövarjo

Aura: Lieskakajo, Huomenkyyhky, Kylmäliekki, Kimalaistoive x2, Järkäleloikka, Puh

Auroora: Pimentovarjo x4, Kultasiipi, Varissulka, Härmä

Elandra: Tuhkajuova x4, Mesitähti x2, Kharon

EmppuOmppu: Päivänsäde x2, Aaltosalama, Omenahuuma, Hiilihammas, Kuutamolaine

Ravn: Harakkanauru x5, Harhamiete x2

Ruska: Orvokkisydän x5, Aurinkoroihu x2

Saaga: Höyhenhalla x4, Lumikkoviiksi x2, Tähtimötassu

Sirius: Nuppujuova x5, Jupiter x2

Untuva: Tuimakatse x4, Laventelitaivas x3

​

​

8. Kerro Formsiin omista kesäsuunnitelmistasi. 

​

- Itselläni tulee olemaan hyvin kiireinen kesä, sillä yritän parhaani mukaan painotella töiden ja teatterin lavan välillä. En ole ihan varma miten se tulee onnistumaan, mutta eiköhän kaikki omalla painollaan lähde sujumaan. Suunnitelmissa olisi myös käydä yöpymässä muutama yö mökillä, mikäli siihen on aikaa. Eli kesä tulee suunnitelmieni mukaan näyttämään hyvin täydeltä ja tapahtumarikkaalta, mutta eiköhän siitä silti tule mahtava kesä!

​

- Meillä ei ole hurjasti kesäsuunnitelmia. Tarkoituksena olis kuitenkin viettää oman pienen perheen kanssa aikaa vaikkapa grillaamalla, vaunulenkeillä tai ihan vaan kotisohvalla löhöämällä! Aion myös viettää kesäkuussa omia synttäreitä, mutta juhlat todennäköisesti jää väliin tänä(kin) vuonna. Olis myös kiva päästä käymään festareilla, vaan saa nähä jääkö sekin vaan haaveeksi XD Toivon, ettei olis liian kuuma, niin vauvankin kanssa vois ulkoilla! Tässä kirjottaessa keksin kyllä yhen asian, jota on suunniteltu kesäksi: vauva alkaa maistella kiinteitä ruokia. Siinäpä onkin melkosesti suunnitelmaa kesälle, vaikkakin suurin osa on vaan haaveita, jotka tuskin toteutuu.

​

- me mun vanhempien kanssa ollaan menossa reilaamaan ympäri eurooppaa matkakohtaina esim. pariisi, lontoo ja kööpenhamina.

​

- Aion käydä kesällä 10-20 kertaa rannalla tai uimassa, jos ei enemmänkin. Aion perheeni kanssa matkustaa paljon Suomessa, eli käydä 2-5 kaupungissa ja yöpyä hotellissa. Aion olla ulkona ja ottaa aurinkoa ja ottaa kesästä kaiken irti! Todennäköisesti tulen myös viettämään aikaa paljon lemmikkini kanssa ja olemaan perheeni ja sisarusteni kanssa(:

​

- Mun kesäsuunnitelmiin kuuluu ehdottomasti mökkeily ja mennäänkin sinne jo ekalla viikolla. Sitten mulla olis vuorossa viikon mittainen taideleiri, jonne kaverikin tulee. (ei ole yöleiri) Taideleirin jälkeen saatan mennä serkuille Iisalmeen tai sitten ihan vaan mökille, ja mökillä vietetään kans juhannusta vieraiden kanssa. Heinäkuussa meen joogaleirille ja loppukesä varmaan kuluu mökillä oleskellen.

​

- Mulla ei oo tälle kesälle mitään erityisiä suunnitelmia varattuna. Ajattelin vaan nauttia shortsikeleistä ja auringosta niin kauan kuin niitä riittää! Toiveena ois myös päästä käymään uimassa pari kertaa ja grillata paljon kesän aikana. <3 Tietysti Uusi Alku kuuluu myöskin mun kesän varsin vapaaseen ohjelmalistaan. ;)

​

​

​

Luovat tehtävät

​

1. Kirjoita kesä-aiheinen runo ja lähetä se Formsiin. Runot tullaan julkaisemaan kaikille nähtäväksi.

​

Auringon säteet heijastuvat lammesta, kukkivat kedot loistavat rannassa.

Säässä ei puutetta näy, kesän sää kun kaikille käy.

Linnut palaavat etelästä, nyt kuuluu linnun laulu jo tässä.

Kun silmäni suljen niin mietin näin: on kesä tullut jo!

​

----------------------------------------------------

​

Kesä meille tullut on,

se joka vuosi meillä on.

Loma pitkä nyt taas alkaa,

vain ilonhuudot täällä raikaa.

Aurinko meitä lämmittää,

vaan vielä tulee sadesää.

Kukat kukkii kauniina,

niinkuin muinakin vuosina.

Pörriäiset pölyttää, ja aina vaan uuden kukan löytää.

Nyt saa olla iloinen, kun on kesä taas joka vuotinen.

​

----------------------------------------------------

​

Heinä kukkii heinä kukkii

silmä puhki nenä poikki

aivot kärsii ukko pärskii

kun ruohon leikkurilla ajaa

​

----------------------------------------------------

​

2. Kirjoita Formsiin 200-300 -sanainen tarina yhden hahmosi näkökulmasta. Tarinassa tulee olla kesä ja hahmon tulee osallistua johonkin tekemiseen, jota kesällä voi harrastaa. Tarinan ei pidä olla realistinen, eli tekeminen voi olla vaikkapa grillaaminen. 

​

Sirius, Sumutassu

Kävelin rannalla. Nyt pääsisin vihdoin kokeilemaan ensimmäistä kertaa surffausta! Nousin laudan päälle, jota sanottiin surffilaudaksi. Asetuin kunnolliseen asentoon. Katsoin kauemmas merelle. Eräs vene meni ohi. Yhtäkkiä kuului aaltojen kohinaa. Korkeat aallot kipusivat ylöspäin. Ne tulivat minua kohti. En tiennyt mitä tehdä, mutta päätin päästää irti haluttomuudestani. Nyt oli kesä! Aallot tulivat suoraan minua kohti. Yhtäkkiä lauta nytkähti ja lähti lipumaan aaltojen päällä! Putosin kyydistä. Onneksi vesi oli lämmintä ja aika matalaa. Katsoin kuinka keltainen lauta katosi veteen. Yhtäkkiä tunsin voiman tulevan vatsakarvoihini. Lauta nosti minut pystyyn. Nousin uudestaan sen päälle. "En saa luovuttaa." ajattelin. Menin kyyryyn. Lauta lähti liikkeelle. Se lipui vedessä. Sitten tuli uusi, pienempi aalto. Se osui lautaan ja se keikahti. Pitelin kynsilläni kiinni. Kun aallot loppuivat, olin iloinen. Tämä oli oikeastaan ihan mahtavaa! Hyppäsin laudalta veteen. Sitten nousin taas pintaan. Huomasin kauempana merellä ison, oudon asian. Se lipui hitaasti. Minusta tuntui että se ei liikkunut ollenkaan. Sitten se porhalsi täyteen vauhtiin. Aallot olivat jättimäisiä. Pitelin lujasti kiinni. En koskaan ollut näin vaarallisessa tilanteessa kuin nyt! Tunsin keikahtavani. Lauta nousi aaltojen avulla ylöspäin. "Jee!" huudahdin. Lauta laski alas aalloista suuren molskahduksen kera. Vesipisarat kiiltelivät turkillani. Nautin tästä. Nousin takatassuilleni ja hyppelin ympäriinsä. Kauhoin tassuillani vettä. Se sai laudan liikkumaan. Yhtäkkiä molskahdin veteen. Näin että lauta oli mennyt toisinpäin! "Ei se mitään." naurahdin ääneen. Tämä päivä oli ollut maailman paras!

​

​

4. Piirrä hahmollesi kesäinen tyyli

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

5. Millainen on hahmosi unelmien kesälomareissu? Kirjoita siitä 200-300 sanaa pitkä tarina. Tarinan ei tarvitse olla realistinen, vaan hahmosi voi hyvin matkustaa niin lentokoneella, autolla kuin soutuveneelläkin.

​

Elandra, Sulkavirran unelmien kesälomareissu

Sulkavirta istui into piukeana auton takapenkillä ja katsahti vierellään istuvaa Sähkötuhoa. Veljen katse oli rauhallinen ja ilmeetön, mutta kollin nykivä etukäpälä kertoi tämänkin olevan jännittynyt tulevasta matkasta. Sulkavirran toisella puolella istui Sinilintu. Ruskalintu istui etupenkillä, ja Henkäysvarjo oli nelikon kuskina. He suuntasivat kohti Grand Canyonia, eikä pitkästä matkasta ollut enää paljoa jäljellä. Viimein auto kurvasi parkkipaikalle, ja Henkäysvarjo hätyytti nuorison ulos upouudesta autostaan.

"Etkö todella tule mukaan?" Sulkavirta kysyi riemuissaan päästessään ulos autosta. Henkäysvarjo pudisteli vakavailmeisenä päätään:

Korkeat paikat eivät ole minun juttuni." Sulkavirta kohautti lapojaan ja riensi autolta muiden luokse. Hän tarttui etukäpälillään Ruskalintua olkapäistä ja sai kollin säikähtämään. Sinilinnun katse oli siirtynyt taivaalla liihotteleviin lintuihin, ja Sähkötuho silmäili tarkkaavaisesti Sulkavirran ja Ruskalinnun kuhertelua. Nelikko suuntasi kanjonin reunalle, jossa parveili paljon muitakin kissoja. Sulkavirta ja Ruskalintu juoksivat joukon etummaisina, mutta Sähkötuho ja Sinilintu tulivat hitaasti perässä. Sinilintu oli yhä keskittynyt heidän yläpuolellaan lentäviin haaskalintuihin, eikä häntä näyttänyt kiinnostavan kanjonin maisemat lainkaan. Sulkavirta henkäisi haltioituneena, kun hän näki upean kanjonin. Se oli miljoona kertaa kauniimpi ja lumoavampi kuin mainoslehtisissä!

"Vau!" Sulkavirta henkäisi ja nojautui aitaa vasten, yrittäen nähdä kanjonin pohjalle. Matka pohjalle oli pitkä, ja horjahdus aidan yli johtaisi varmaan kuolemaan. Ruskalintu tarttui hellästi kiinni kumppaninsa olkavarresta ja naukui huolehtien:

"Varo, ettet putoa." Sulkavirta katsoi lämpimästi Ruskalintua ja käänsi sitten tuiman katseensa muutaman ketunmitan päässä seisoviin pentuetovereihinsa. Sähkötuho oli uppoutunut puhelimeensa ja Sinilintu katseli edelleen lintuja.

"Haloo?! Ettekö te näe näitä maisemia?" Sulkavirta huudahti. Kaksikko havahtui tekemisistään ja kipitti varovaisin askelin kanjonin reunalle.

"Kuolonklaani voisi perustaa uuden leirin kanjonin pohjalle", Ruskalintu naurahti vitsikkäästi. Yllättävää kyllä, mutta myös Sähkötuho ja Sinilintu naurahtivat oranssin kissan heitolle.

​

Nelikko oli ihaillut kanjonia jo hyvän aikaa, kun Henkäysvarjo soitti olevansa parkkipaikalla. Pettyneenä Sulkavirta hyvästeli lumoavan kanjonin ja lähti isänsä kyydissä takaisin kohti Kuolonklaanin tylsää reviiriä. Hän vannoi tulevansa vielä jonain päivänä takaisin!

​

Sirius, Mäntyviiksen unelmien kesälomareissu:

Kävelin kohti paikkaa, jossa lentokone odottaisi. Paikalla oli paljon viliseviä kaksijalkoja ja kissoja. Harmikseni hirveän moni kissa ei tullut koneeseeni. Nousin oudon näköiset rappuset ylös koneeseen. Koneessa oli kova vilinä. Yritin varoa, etten jäisi niiden kaksijalkojen alle. Livahdin nopeasti mustalle, nahkaiselle penkille.

"Mitäs tässä on?" ajattelin kun metallisolki, jossa oli musta nahkanauha osui silmääni. Koskin sitä varovasti. Huomasin kaksijalkojen istuvan minusta muutaman istuinpaikan päähän, mutta he lähtivätkin pois. Asetuin hieman rennommin paikalleni. Kuulin askelia. Kaksijalka tuli luokseni. Se laittoi nahkaisen vyön ympärilleni.

"Ai, tämähän oli turvavyö!" tajusin. Seurasin kaksijalkaa kiinnostuneena, kun hän käveli ohitseni. Olin selvästi ainoa matkustaja koko koneessa. Se oli ihanaa! Olikin jo aika jättää Kuolonklaani taakse. Katsoin lasisesta ikkunasta, kuinka kone lähti liikkeelle. Se kohosi ilmaan. Koko ajan yhä ylemmäs ja ylemmäs. Yhtäkkiä se kävi lentoon. Katsoin kiinnostavia maisemia lentokoneessa. Oli metsää, puita, kaksijalkaloita. En nähnyt ihan kunnolla. Istuskelin aikani penkillä. Alkoi jo hämärtää. Käperryin kerälle. Vaikka en ollutkaan tottunut tähän, mutta tämä oli sentään parempi paikka kun lentokoneen tasainen alusta. Laskin hännän silmilleni. Lentokoneen jylinä tuuditti minut uneen. Kun heräsin, oli jo aamu. Olin jossain missä oli kuuma. Lentokoneessa oli ollut todella kivaa. Astelin ulos. Kone oli laskeutunut jollekin rannan näköiselle paikalle. Yhtäkkiä tajusin: olin Hawajilla! Siellä oli ihanaa. Ryntäsin pitkin lämmintä, miltei kuumaa hiekkaa. Se oli aivan erilainen kun Kuolonklaanissa. Se oli pehmeää. Kuolonklaanissa oli lehtisade, mutta minäpäs lomailin rannalla! Heitin hiekkaa päälleni. Olin aivan hiekassa. Huomasin kirkkaan sinisen veden muutaman hännänmitan päässä. Kävelin sinne ja laitoin tassuani eteenpäin. En osannut uida, mutta voisin kahlata rannassa. Vesi oli sopivan lämmintä. En koskaan ikinä, ollut ollut Hawajilla. Se oli vaikka kuinka ihana paikka. Ihanampi kuin ajattelinkaan! Laineet keinuttivat lempeästi tassujani. Musta turkkini sulautui veteen. Kokeilin kevyesti vettä päälläni. Vesipisarat roiskuivat ympäriinsä. Kävelin pois vedestä. Kuivattelin hetken itseäni auringossa. Säteet valaisivat turkkiani. Tunsin olevani aurinko. Lämmin ja mukava.

​

6. Kirjoita Formsiin ainakin 300 sanaa pitkä tarina, jossa hahmosi herää jonkun toisen Uuden Alun hahmon kehossa (hahmo voi olla kuka tahansa, niin erakko kuin klaanikissa, liittynyt tai NPC) ja elää päivän ajan tämän kissan saappaissa.

​

Sirius, Mäntyviiksi

Heräsin kirkkaaseen aamuun raukeana. Heti ensimmäinen ajatukseni oli, että missäköhän tänään pitäisi käydä. Olin joutunut käymään sammalpaikalla, metsässä, ja jopa Eloklaanin reviirillä! Tai se oli ollut oma ongelmani. Katsoin tassuani, sillä siinä tuntui outoa kolotusta. Se oli aivan erilainen kun olin luullut. Ei yhtään musta. "Olet vielä unessa, ajattelin. Mutta kun avasin silmäni, olin taas samannäköinen. "Mikä minulla on?" ajattelin. Yritin kovasti herätä ja muistaa. Huokaisin turhautuneena. Minusta tuntui jotenkin oudolta...ei ollenkaan itseltäni. Minusta tuntui parantajalta. Ja turkkinikin oli samanlainen kuin Hehkuaskelella! Olisin siis Hehkuaskel? "No, mikäpä siinä." ajattelin. Näin Höyhenhallan heräävän ja katsovan minua kummastuneena. "Ei kai pennuilla ole mitään, Hehkuaskel? Miksi olet täällä?" Höyhenhalla kysyi. Katsoin naarasta hämmästyneenä. Sitten muistin: olin Hehkuaskel! "E-ei heillä mitään ole. Ööh..minä menen parantajan pesälle." änkytin ja yritin pitää ääneni vakaana. Hetken aikaa Höyhenhalla näytti säikähtäneeltä ja hämmästyneeltä. Pujahdin äkkiä pois pentutarhasta. Minun täytyisi ehtiä parantajan pesälle! Kipitin pesälle. "Huh. Onneksi täällä ei ole potilaita." ajattelin. Mutta kun astuin sisään, siellä oli kolme kissaa. "Äh, en muistanutkaan sitä! Enhän minä osaa hoitaa heitä! Voin vaikka tappaa heidät, jos oikein huonosti käy!" ajattelin järkyttyneenä. Katselin kissoja, ketkä sisällä olivat. Oli Nuppujuova, jonka ongelma oli selvästi hänen silmänsä. Ja sitten vielä Loiskevarjo ja Orvokkisydän joilla oli pahoja arpia. Katselin heitä huolestuneena. En ikinä pystyisi olemaan parantaja. Astuin sisään pesään. "Hehkuaskel hei." Nuppujuova sanoi. Säikähdin perinpohjaisesti. Olin melkein hypätä ilmaan, mutta hillitsin itseäni juuri ja juuri sen verran. "Anteeksi, jos säikäytin." naaras pahoitteli. "Et säikäyttänyt." sanoin nopeasti. Nuppujuova nyökkäsi. "No minä menen nyt hoitamaan näitä yrttejä." nau'uin. Kävelin yrttejen luo. Totta puhuen, minulla ei ollut mitään hajua niistä. "Mikä tämä on?" ajattelin katsellen yrttiä. "Hehkuaskel?" Nuppujuova kysyi. "No mitä?" kysyin. "Halusin vain sanoa, että silmääni sattuu hieman. Jos sinulla on muita kiireitä, niin ei se ole niin paha, Nuppujuova kiirehti sanomaan nähdessään hieman hämmästyneen katseeni. "Ei kun kyllä minä hoidan sen." vastasin lujasti. "Ööh..voisitko vielä kertoa mistä sait sen haavan?" "Ai, selvä. No, olin saalistamassa metsässä. Sitten näin kanin, ja aloin jahtaamaan sitä. No, kani tietenkin survaisi minua silmään!" Nuppujuova kertoi. Nyökyttelin kiivaasti tarinan tahtiin. "Aivan." sanoin muka asiallisesti. Mielessäni olisin halunnut juosta Eloklaaniin. En osannut hoitaa näitä kissoja! Menin yrttejen luo. Niitä oli vaikka kuinka vähän. Otin jonkun lehden. "Toivottavasti tämä auttaa." ajattelin anelevasti. Painoin lehden Nuppujuovan silmään. Toivoin että se ei menisi rikki. Sehän tästä vielä puuttuisi, että tekisin jotain väärin! "Helpottaako?" kysyin jännittyneenä. "Hieman vain." Nuppujuova vastasi. "Muuten..mikä yrtti tämä on?" kysyin Nuppujuovalta. "Sekö? Ratamonlehti." Nuppujuova totesi. Naaras oli minua varmaan paljon parempi parantaja. Hänellä oli lahjoja parantajaksi. Laskin sen ratamonlehden pois. Sitten näin muutaman kissan heräävän. Ne olivat Orvokkisydän ja Loiskevarjo. Huokasin mielessäni. Miten pystyisin tähän? He olivat vielä kovempi pala kuin Nuppujuova. Hengitin syvään. "Hei, miten voitte?" tervehdin ystävällisesti. "Parempiakin päiviä on nähty." Loiskevarjo vastasi murahtaen. "Niin." Orvokkisydän sanoi. "Onko teillä jotain vaivaa?" kysyin. "Itse asiassa on." Loiskevarjo maukui. "Minulla sattuu häntään." Lähdin taas etsimään sopivia yrttejä. Kun olin saanut haavan "hoidettua" niin olin jo lopen uupunut. Iltakin oli jo tullut. Varmistin että kaikki olivat nukkumassa, ja lysähdin vuoteelleni nukkumaan väsyneenä päivästä.

​

7. Kirjoita Formsiin vähintään 300 sanaa pitkä tarina, jossa hahmosi kärsii muistinmenetyksestä ja yrittää keksiä, kuka hän on. Tarinan päätteeksi hahmo muistaa oman henkilöllisyytensä.

​

​

Elandra, Keijukainen

Raotin väsyneenä silmiäni, kauempaa kuuluva meteli oli herättänyt minut. Päätäni jomotti inhottavasti, kuin olisin lyönyt sen johonkin. Hämmentyneenä katselin ympärilleni yrittäen tunnistaa paikkaa, jossa olin. Olin selvästi kaksijalanpesän sisällä, mutta ränsistynyt paikka näytti täysin tuntemattomalta. Seinustalla oli rivi ikkunoita, joista jokainen oli peitetty puisilla levyillä. Auringonvalo pääsi siivilöitymään levyjen rakojen välistä pesään ja se häikäisi inhottavasti silmiäni. Nousin istumaan ja kääntelin hämmentyneenä päätäni, silmäillen avaraa tilaa hämmentyneenä. Pölyisellä lattialla lojui erilaisia vuoteen näköisiä rakennelmia, en ilmeisesti nukkunut täällä yksin, mutta pesätoverini olivat jo lähteneet jonnekin.

Silmäilin turkkiani sen verran mitä pystyin. Harmaa väri näytti inhottavalta ja värittömältä. Olinko aina ollut tämän värinen? Kun mietin asiaa, mieleeni nousi vieläkin suurempi kysymys: kuka minä oikeastaan olin? Pelko alkoi ottaa valtaa minusta, miten olin joutunut tänne, ja keitä muita tässä pesässä oli?

Puheensorina kantautui korviini portaikon alapäästä, joten nousin varovaisesti ylös vuoteelta ja hiivin kohti portaikkoa. Kumarruin matalaksi ylimmälle portaalle ja silmäilin aivan portaikon edessä oleskelevia kissoja. Harmaavalkoisen naaraan tummansininen katse kääntyi minun puoleeni, kun tämä sivusilmällään näki kai liikettä yläkerrasta. Painauduin yhä tiukemmin tomuista, sileää porrasta vasten ja katsoin pelokkaana minua tuijottavaa kissaa. Hänen katseensa oli aluksi ystävällinen, mutta muuttu nopeasti hämmentyneeksi.

"Onko kaikki hyvin?" kissa kysyi ja kallisti mietteliäänä päätään. Puhuiko hän minulle? Tunsinko minä tämän kissan jotenkin? Hän ja hänen vierellään nököttävä, melko äreän oloinen valkoharmaa kolli olivat täysin vieraita minulle. En tiennyt, mitä vastata. Olin hurjan peloissani.

"Keijukainen?" harmaa naaras loikkasi nyt ensimmäiselle portaalle ja katsoi minua huolestuneesti. Keijukainen? Oliko se minun nimeni?

"Mikä sinulla on?" tuntematon naaras kysyi ja kurtisti kulmiaan "näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen."

"Ku-kuka sinä olet?" kysyin ääni väristen, kun kissa loikkasi jo toiselle portaalle. Hän jähmettyi aloilleen ja tuijotti minua liikahtamatta. Tumman kissan kasvoille piirtyi entistä huolestuneempi, surumielinen ilme.

"Etkö sinä tunnista minua?" hän kysyi surkeana ja loikkasi taas lähemmäs minua. Peräännyin askeleen taaksepäin ja pudistelin päätäni.

"Mitä minä teen täällä? Oletko sinä vanginnut minut tänne?"

"Shh, ei hätää. Minä lupaan kertoa sinulle kaiken", kissa naukui nyt huomattavasti rauhallisemmalla äänellä loikkiessaan portaita ylöspäin. Päästyään luokseni, hän silmäili minua vielä hetken. Olin hurjan peloissani ja karvani olivat nousseet pystyyn.

"Minä olen Päivänsäde, ja sinä olet minun kasvattajani, Keijukainen. Etkö sinä tosiaankaan muista mitään?" Päivänsäteeksi esittäytynyt kissa kysyi. Pudistelin päätäni, tämä kissa oli minulle yhä aivan tuntematon, enkä tiennyt, puhuiko hän totta. Kuinka olisin voinut olla hänen kasvattajansa, jos en itse muistanut sitä?

"Me olemme Kujakissayhteisön pesässä, etkö muista edes tätä tai kaksijalkalaasi? Sinä olet meidän yhteisömme johtaja ja minä olen sinun perijättäresi", naaras lausui ääni väristen ja katsoi minua tummansinisillä silmillään. Pudistelin taas kerran päätäni. Kaikki naaraan kertoma kuulosti täysin oudolta ja etäiseltä.

"Sinä valehtelet. Kai minä muistaisin, jos olisin joku johtaja tai jos minä olisin kasvattanut sinut!" lausahdin terävällä äänellä, kun aloin varmistua siitä, että tämä kissa oli jonkin sortin huijari. Hänen valheensa alkoivat saada minut ärsyyntyneeksi. Päivänsäde pudisteli päätään.

"Tule, mennään kysymään muilta yhteisön jäseniltä. Voin vannoa, että heistä jokainen tukee minun tarinaani", naaras sanoi ja viittoi minut perässään alakertaan.

​

Olimme käyneet muutaman "Kujakissayhteisön" jäsenen juttusilla. Heistä jokainen oli kertonut tismalleen samat asiat kuin Päivänsädekin; minä olin Keijukainen, tämän yhteisön johtaja ja Päivänsäteen kasvattaja. Olin aivan varma, että kissat huijasivat minua yhteistuumin. Se oli pelottavaa, sillä kukaan heistä ei näyttänyt etäisestikään tutulta, mutta kaikki näyttivät tuntevan minut.

"Tämä muistinmenetys johtuu varmasti siitä eilisestä", harmaaraidallinen kissa tokaisi, kun saavuimme hänen juttusilleen. Mistä eilisestä? Olisin halunnut tietää lisää, mutta kollikissa lähti nopeasti tiehensä, kun Päivänsäde antoi tälle luvan poistua.

"Etkö muista vieläkään?" harmaa naaras kysyi toiveikkaana. Valtavan pettynyt ilme valtasi hänen kasvonsa, kun pudistelin päätäni.

"Ei luovuteta vielä", Päivänsäde naukui päättäväisesti, "mennään tutkimaan kaksijalkalaa. Kyllä jokin sieltä saa sinut aivan varmasti muistamaan!"

En olisi halunnut mennä, mutta en uskaltanut väittää vastaankaan, joten seurasin sanaakaan sanomatta Päivänsädettä ulos rikkoutuneesta ikkunasta. Minua pelotti hurjasti laskeutua alas maan tasolle erilaisia astioita pitkin, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin siitä erinomaisesti. Päivänsäde viittoi minut perässään isommalle kujalle ukkospolun yli. Siitä jatkoimme matkaa hieman pienemmille, sokkeloisille kujille.

"Hetkinen", sanoin ja pysähdyin yllättäen, kun erotin tutun näköisen kujan. Aivan tyhjästä mieleeni piirtyi selkeitä muistoja siitä, miten olimme löytäneet partion kanssa Mäihän kuolleena kujan perältä. Sitä seurasi yhä enemmän ja enemmän muistoja, kunnes pian muistin jo aivan kaiken; myös sen, kuinka olin eilen kaatunut väistäessäni hirviötä kolauttaen pääni kiveen.

"Mitä nyt?" Päivänsäde kysyi. Edessäni ei seissyt enää tuntematon kissa, vaan minun oma tyttäreni.

"Minä muistan."

​

8. Kirjoita Formsiin 200-300 sanaa pitkä tarina hahmollasi, jossa tämä käyttäytyy aivan päinvastoin kuin yleensä. Esimerkiksi kiltistä hahmosta tulee ilkeä, anteliaasta ahne, itserakkaasta muita palvova ja niin edelleen! 

​

Elandra, Keijukainen tovereinaan käyttäytyvät päinvastoin.

Nousin iloisena ylös vuoteeltani ja kipitin alakertaan.

"Huomenta toverit!" hihkaisin ja kävin katseellani läpi jokaisen alakerrassa olevan kissan. Voi kuinka rakastin heitä kaikkia!

"Tänään me lähdemme yllätysvierailulle parhaan ystäväni Mesitähden luokse!"

Kuulin askelia portaikosta, ja näin Päivänsäteen lähestyvän.

"Huomenta Päivänsäde! Sinä pääset oikean perheesi luokse", kerroin. Päivänsäteen kasvoille piirtyi iloinen hymy, ja tämä totesi sen olevan mahtavaa. Leopardi totesi, ettei hänestä idea ollut erityisen hyvä ja yritti jarrutella ideaani.

"Ajattelen vain Päivänsäteen parasta. Vaikka minä rakastankin häntä, hän kuuluu oikean perheensä luokse", lausahdin rauhallisesti. Leopardi kohautti lapojaan:

"No ihan sama, en minä muutenkaan pidä Päivänsäteestä tai kenestäkään muustakaan."

​

Matka oli pitkä, mutta viimein minä, Tyrskytiikeri, Päivänsäde ja Leopardi pääsimme Eloklaanin luokse. Vastaanotto jo reviirin rajalla oli hyvin kylmä.

"Mitä te täällä teette? Asiattomilta on pääsy kielletty", joku eloklaanilainen murisi vihaisena.

"Tulimme vain korjaamaan virheemme ja palauttamaan Mesitähden pennun", nau'uin kääntäen katseeni Päivänsäteeseen. Eloklaanilainen murahti jotakin epämääräistä ja pyysi meidät partionsa mukaan.

Iloisin, kevein askelin loikkelehdimme partion perässä kohti Eloklaanin leiriä. Tyrskytiikeri ja Päivänsädekin olivat hyvin iloisia, mutta Leopardi synkisteli taas kuten aina.

​

"Mesitähti! Sinulle on vieraita!" partion johtaja huudahti leirin pääaukiolla. Mesitähti ilmestyi esiin pesästään. Päällikön kasvoilla oli nyrpeä ilme nähdessään meidät ja se muuttui entistä nyrpeämmäksi hänen tunnistaessaan Päivänsäteen.

"Tulimme palauttamaan tyttäresi", kerroin iloisesti. Mesitähti pudisti päätään:

"Hän ei ole tervetullut Eloklaaniin, minä inhoan jokaista sukulaistani!" Suuni loksahti auki hämmennyksestä, ja katsahdin suruissaan olevaan Päivänsäteeseen. Naaras laski pettyneenä päänsä alas.

"Minä kai lähden sitten", hän niiskaisi ja lähti laahustamaan kohti leirin uloskäyntiä. Nostin katseeni Mesitähteen surullisena.

"Te olette kuitenkin tervetulleita Eloklaaniin. Kidnappaamalla tyttäreni osoititte olevanne erinomaisia kissoja ja oikein oiva lisä Eloklaaniin!" Mesitähti nyökkäsi vakavailmeisenä. Katsoin riemuissani Tyrskytiikeriä, jonka kasvoilla oli innostunut hymy.

"Loistavaa!" hihkaisimme yhtä aikaa.

Passitimme Päivänsäteen ja Leopardin takaisin Kujakissayhteisöön ja jäimme Tyrskytiikerin kanssa onnellisina elämään Eloklaaniin. Ajan saatossa meistä tuli kumppaneita, sillä tajusimme rakastavamme toisiamme.
 

​

Sirius, Nuppujuova

Kävelin aukiolle, valmiina uutta päivää varten. Päätin lähteä oppilaiden pesälle herättämään Usvatassua. Kolli nukkui yhä sikeästi. "Herätys, laiskimus!" ärähdin hänelle. Usvatassu nousi ylös unenpöpperössä. "Pitää aina herätä aikaisin!" sähähdin. Usvatassu näytti hämmästyneeltä. "Älä seiso siinä kuin hiiri, vaan tee jotain!" tuhahdin. "Joo." Usvatassu näytti alistuneelta. Minusta oli todella mukavaa kiusata näin. Usvatassu kaipasi kunnon herättelyä. Voisin vaikka pitää hänelle.. taisteluharjoitukset? Rakastin taistelua! Sen jälkeen pitäisin heti jotkut metsästysharjoitukset. Vihasin metsästystä. Se oli mielestäni pelkurien hommaa. Kävelin pää ylhäällä aukiolle. Usvatassu seisoi siellä pää alhaalla. Löin häntä hännälläni selkään. "Herätys! Etkö haluakaan soturiksi?" kysyin halveksivasti. Usvatassu nyökkäsi heti. "No, mennään ja heti." murahdin. Harpoin heti Usvatassun eteen. Kolli ei saanut päästä tekemään jotain kivaa. Mulkoilin eteenpäin. Kävelin harjoituspaikalle. Menin toiselle puolelle. "Mene toiselle puolelle, äkkiä." sanoin. Usvatassu kompuroi toiselle puolelle. Huokaisin. Eikö kolli osannut mitään? Aina häntä piti opettaa. "Hyökkäysasentoon." komensin lujasti. Usvatassu teki puolivillaisen asennon käpälillään. Tassuni hipoivat maata. Loikkasin kollin luo. "Hiirenmieli! Opi jotain!" murisin hänelle. Usvatassu näytti surulliselta. "Niin." naukaisin. "Sinun täytyy, mennä katsos näin." sanoin. Asetuin tassuillani kyyryyn hyvään hyökkäysasentoon, mutta lysähdin heti maahan. "Kehtaatkin nauraa, niin pistän sinut Eloklaaniin." ärähdin. Usvatassu näytti heti vakavalta. Nauroin mielessäni. Olin tällä tempulla löytänyt kollin kiristystiedon. Nyt tämä olisi helppoa. Näytin asennon uudestaan, kaatumatta. Sitten mulkaisin Usvatassuun merkiksi hänen vuoroaan. Usvatassu läheni lehteä, jota olin tähdännyt. Nyt asento oli ihan kelvollinen. Hän ponnisti hyvää vauhtia lehdelle. Sitten hän löi lehteä kevyesti tassullaan. "Surkea suoritus. Pentukin olisi osannut paremmin." ärähdin. Usvatassu vilkaisi minuun hämmästyneenä ja loukkaantuneena. "Kynnet esillä. Tämä ei ole mitään pentutarhan leikkitappelua. Aiotko oikean vihollisen aikana tehdä noin? Vai pyydätkö häntä kiltisti poistumaan?" kysyin pilkallisesti. Usvatassu näytti siltä, että olisi oikeasti alkanut itkemään. En antanut sen häiritä. Jatkoin näyttämistäni.

​

9. Piirrä joku hahmoistasi ihmisenä  ja kerro, mikä tämän ihmisnimi ja suosikkipuuha on.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​