Cassiopeia

Cassiopeia näkee itsensä enkelinä, joka ei voi tehdä mitään väärää. Hänen moraalinsa on melko hataralla pohjalla, minkä ansiosta hän onnistuu helposti perustelemaan itselleen omat valintansa ja tekonsa, vaikka ne olisivatkin hieman kyseenalaisia. Tämän mahdollistaa myös täysi kykenemättömyys itsereflektioon! Cassiopeia saattaa esimerkiksi tunkea uteliaan nenänsä muiden asioihin sillä verukkeella, että hänen on tiedettävä, ettei tekeillä ole mitään ikävää tai pahaa. Hän vasikoi mielellään muista, jos he rikkovat pienintäkään sääntöä: ei tietenkään heitä kiusatakseen, vaan kujakissayhteisön rauhaa suojellakseen! Cassiopeian mielestä kaikki mitä hän tekee, on oikein, ja jokainen eri mieltä oleva on paha kissa. Jos joku erehtyy kritisoimaan naarasta, hän näkee tämän ilkeänä kiusaajana.

Syy Cassiopeian oudolle moraalikäsitykselle on se, ettei hän suostu hyväksymään itsessään mitään harmaan sävyjä. Hän ei sisimmässään kestä ajatusta siitä, että hän olisi jotenkin viallinen. Siksi Cassiopeia mieluummin vakuuttelee itselleen olevansa hyvä kissa - se vain on paljon helpompaa kuin kohdata se todellisuus, ettei hän ole täydellinen, ja aivan kuten kaikissa muissakin kissoissa, hänessäkin on hyvää sekä pahaa. Cassiopeia on liian jumiutunut tähän ajattelutapaansa, että voisi kasvaa ja kehittyä.

Muun vallitsevan yhteiskunnan näkökulmasta Cassiopeia ei todellakaan ole mikään puhtoinen enkeli. Hän ei ole mikään kiusaaja, mutta on muita kissoja kohtaan melko tyly ja välinpitämätön. Cassiopeia on ylimielinen, eikä ole hyvä ottamaan muita huomioon tai kiinnostumaan toisten asioista. Hän ei vaivaa päätään sellaisilla asioilla kuin muiden kissojen tunteet ja ajatukset, ja hänen kanssaan käydyt keskustelut ovatkin sen mukaisia. Cassiopeia pönkittää mieluusti omaa itsetuntoaan haukkumalla muita, mutta tekee sen hyvin hienovaraisella tavalla.

Perhettään ja ystäviään hän kuitenkin kohtelee paremmin, jopa ystävällisesti ja lämpimästi. Eivät hänen ongelmansa kuitenkaan täysin poistu läheistenkään seurassa, sillä joskus Cassiopeia saattaa sanoa jotain harkitsematonta ja loukkaavaa. Ei ilkeydestä, vaan ajattelemattomuudesta. Näissä tilanteissa hän yleensä puolustautuu sanomalla, ettei koskaan haluaisi loukata rakastamiensa kissojen tunteita, ja ehkä tämä kissa nyt vain itse on huonolla tuulella. Läheiset voivat kuitenkin luottaa Cassiopeiaan, vaikka eivät hänen valloittavalta persoonaltaan välttyisikään. Hän nauttii heidän seurastaan ja suosiostaan.

Cassiopeia on hyvin kaunis, ja sen hän tietää itsekin. Se on tehnyt hänestä myös melko ylimielisen ja turhamaisen. Aivan erityisen paha kissa naaraan mielestä on joku hänen mielestään ruma, eikä Cassiopeia tälle kissalle säästä yhtään hyvää sanaa. Ystävikseenkin hän yrittää valikoida hyvännäköisiä kissoja. Tietenkin ystävyydelle ja sen lisäksi kumppanuudelle on kauneuden lisäksi yksi tärkeä kriteeri: kissan on oltava samaa mieltä Cassiopeian kanssa.

Cassiopeia on uskollinen kujakissayhteisölle, sillä se on hänen kotinsa ja siellä asuu hänen perheensä. Ei hän yhteisöstä kokonaisuutena paljoa välitä, koostuuhan se suurimmaksi osaksi melko yhdentekevistä kissoista. Cassiopeia on kuitenkin valmis taistelemaan itselleen tärkeitä asioita puolustaakseen. Hän on melko rohkea ja itsevarma omien kykyjensä suhteen. Hänen varmassa persoonassaan on myös jotain karismaattista ja viehättävää, ja jos Cassiopeia ei olisi samalla niin kovin ylimielinen, hän olisi varmasti yhteisöläisten keskuudessa suosittu ja rakastettu kissa.