Tattihalla

Tattihalla on perusluonteeltaan herkkä ja hiljainen. Hän ei ole puheliainta sorttia, eikä puhu paljoa edes lähimmäisilleen. Tattihalla on selkeästi enemmän kuuntelija- kuin juttelijatyyppiä. Hän suorastaan pelkää tuntemattomia kissoja, joihin lukeutuvat kaikki klaanin ulkopuoliset kissat. Kuolonklaanilaisiin Tattihalla on jo tottunut, mutta hänen pelokkuutensa tulee ilmi yhä toisinaan siten, että hän pelkää loukkaavansa muita teoillaan tai sanoillaan. Tattihalla on ujo ja hän välttelee viimeiseen saakka huomion keskipisteeksi joutumista, se lieneekin yksi hänen suurimmista peloistaan.
Tattihalla kyllä viihtyy yhden tai kahden mukavan kissan kanssa, vaikkei silloinkaan ole mikään puheliain papupata.
Soturi rakastaa yli kaiken perhettään. Läheisilleen hän on ystävällinen ja kiltti, eikä koskaan loukkaa ketään. Tattihalla rakastaa pentuja ja toivoo tulevaisuudessa voivansa jonain päivänä olla isä. Hän kuitenkin pelkää, ettei osaisi olla kovin kummoinen isähahmo jälkeläisilleen. Tattihallalla ei nimittäin ole lainkaan auktoriteettiä, eikä hän osaa kieltää tai komentaa pentuja saati sitten ketään muutakaan.

Tattihalla on melko suvaitsevainen kissa. Hän ei työnnä pois luotaan ketään, mutta välttelee ja pelkää ilkeitä kissoja. Tattihalla on miellyttäjä-tyyppiä ja toivoo voivansa miellyttää muita. Kollilla on kuitenkin myös oma tahto joissain asioissa, eikä hän esimerkiksi ryhdy kenenkään ystäväksi tai kumppaniksi vain miellyttääkseen toista. Hän kuitenkin toivoisi voivansa tulevansa toimeen kaikkien kanssa.
Tattihalla ei kuitenkaan ole tyhmä. Hän ei lähde mukaan typeryyksiin eikä häntä ole helppo huijata. Tattihalla kertoo herkästi päällikölleen, mikäli joku rikkoo tai yrittää rikkoa sääntöjä.
Soturi ei ole lainkaan ilkeä. Hän on kohtelias ja tarpeen tullen myös avulias. Hän ei osaa tehdä aloitteita, välillä kollin on vaikeaa jopa lähestyä ystäviään ja perheenjäseniään. Siksi Tattihalla viihtyykin useimmiten yksin, ellei joku tule juttelemaan hänelle. Kolli osaa myös nauttia yksin olemisesta, eikä hän kestäisikään olla koko ajan muiden seurassa. Tattihalla on selkeästi introvertti ja tarvitsee päivisin paljon omaa tilaa ja rauhaa.

Tattihalla kunnioittaa yli kaiken päällikköään, vaika pelkääkin kissoja joilla on vahva auktoriteetti. Tattihalla ei voisi koskaan puhua pahaa kenestäkään, ei edes sellaisista kissoista joista hän ei pidä. Hän pelkää heidän saavan tietää ajatuksistaan ja puheistaan, jonka vuoksi Tattihalla on katsonut parhaaksi olla sanomatta muista mitään negatiivista.
Tattihallan usko Pimeyden Metsään on hyvin vahva.