


Uivelotassu
Suurikokoinen, tummanharmaa naaras, jolla on tummemmat korvantaustat, etutassut ja pitkä, paksu raita, joka kulkee otsan seudulta aina hännänpäähän asti selkää pitkin. Säväyttävän oranssit silmät. Luonteeltaan melodramaattinen ja toisinaan jopa vähän synkeä. Uskoo Pimeyden Metsään, mutta kyseenalaisista syistä.
Nimet
Uivelopentu, Uivelotassu, Uiveloyö
Klaani
Kuolonklaani
Sukupuoli
Naaras
Mestari
Lokkimieli
Koulutetut oppilaat
Kirjoittaja
EmppuOmppu
Luotu/Syntynyt
31. lokakuuta 2024
Ikäluokka
15
Kokemuspisteet
69
Viimeisin arvioitu tarina:
15. tammikuuta 2025
Kirjoitetut tarinat
6
Oppilaana: 2/5
Harjoitukset: Ei
Nimitetty oppilaaksi: 31.12.2024
Ulkonäkö
Uiveloyö on suurikokoinen naaraskissa, jolla on tummanharmaa, paksuhko, keskipitkä turkki. Koostaan huolimatta kissa on hyvin ilmava rakenteeltaan, ja turkki saa hänet näyttämään massakkaammalta kuin todellisuudessa on. Otsasta lähtee muuta turkkia huomattavasti tummempi, paksu raita, joka kulkee selkärankaa pitkin aina hännänpäähän asti. Myös korvantaustat sekä etutassut ovat samaa väriä. Naaraan jalat ovat pitkän puoleiset ja jäntevät, kuin juoksemaan luodut. Hänen häntänsä on pitkä ja melko paksu. Uiveloyöllä on säväyttävät, oranssit silmät, jotka hän on perinyt emoltaan, ja niiden katse on yleensä hyvin tylsistynyt ja etäinen.
Luonne
Uiveloyön perusluonne on varsin melodramaattinen, ja hän monesti liioittelee asioiden suuruutta tai vakavuutta ihan vain koska voi. Naaraan ajatusmaailma on muutenkin hieman erikoinen, sillä se tuntuu olevan jatkuvasti synkeä ja alakuloinen ilman mitään tuntuvaa syytä. Hän vain tykkää kylpeä epätoivon alhossa ja nähdä asioista huonoimmat puolet. Tämä piirre ei varsinaisesti tee hänestä parhainta seuraa, ja tästä syystä naaraan ystävät ovat harvassa.
Perhe on Uiveloyölle tärkeä, vaikka hän ei ehkä näytäkään sitä tavanomaisella tavalla. Hän viettää mielellään aikaa vanhempiensa ja niiden vähäisten ystäviensä kanssa, joita hänellä on, ja tekee sitä mitä parhaiten osaa: murehtii maailmanmenoa. Naaras tykkää käydä syvällisiä keskusteluja sellaisten kissojen kanssa, jotka tuntuvat pääsevän samalle aaltopituudelle hänen kanssaan, ja nämä kissat hän laskeekin automaattisesti ystäväpiiriinsä kuuluviksi.
Kuolonklaani ja Pimeyden Metsä eivät ole Uiveloyölle mitenkään erityisen merkityksellisiä, mutta hän on valmis puolustamaan klaaniaan periaatteesta ja osittain siinä toivossa, että voisi menehtyä jollain tapaa traagisesti ja klaani jäisi kaipaamaan häntä. Hän myöskin uskoo Pimeyden Metsään ainoastaan siitä syystä, että sen nimi kuulostaa hänestä viehättävällä tapaa ankealta. Klaaninsa ulkopuolisiin kissoihin naaras suhtautuu neutraalisti.
Uiveloyö on - yllättävää kyllä - kiihkeä romantikko. Hän on hulluna rakkaustarinoihin, erityisesti traagisiin sellaisiin, joissa lempiväiset eivät välttämättä aina saa onnellista loppua. Hän jatkuvasti haikaileekin oman sydäntäraastavan romanssinsa perään.
Jahka naaraaseen tutustuu paremmin, hänestä voi löytää aivan uusia puolia. Uiveloyö on oikeastaan hyvin lempeä sielu, vaikka hän kokeekin outoa mieltymystä ikäviin ja jopa raakoihin asioihin. Hän katsoo maailmaa yleensä mustan hunnun alta, mistä syystä kaikki näyttäytyy niin masentavana hänelle. Toisin kuin voisi luulla, hänestä ei tunnu mitenkään pahalta olla jatkuvasti hieman allapäin, vaan hän löytää melankolisuudesta mielenrauhan.
Taidot
Uivelyön vanhemmat ovat kumpikin hyviä eri asioissa, mutta tyttäressään nämä taidot ovat löytäneet tasapainon. Naaras on kohtalaisen hyvä taistelija sekä saalistaja. Hänen heikkouksiaan ovat voiman ja ketteryyden puute sekä puissa kiipeily, mutta nopeus on hänen valttikorttinsa. Lisäksi hän on hyvin kiinnostunut yrttitiedosta ja opiskelee sitä kovasti tullakseen paremmaksi siinä, ja hänen tietämyksensä onkin ihan kohtalaisella tasolla. Johtaminen ja mestaroiminen eivät tule Uiveloyöltä niinkään luonnostaan ja hänellä on niiden saralla todella paljon opittavaa. Mestarina hän painottaa nuorelle kissalle omaa ajattelua ja yrittää saada tämän levittämään siipensä varsin luovin tavoin, mitkä eivät kovinkaan usein tuota toivottua tulosta.
Hyökkäys:
Puolustus:
Voima:
Ketteryys:
Jäljitys:
Vaaniminen:
★ ★ ✰ ✰ ✰
★ ★ ✰ ✰ ✰
★ ✰ ✰ ✰ ✰
★ ✰ ✰ ✰ ✰
★ ★ ✰ ✰ ✰
★ ★ ✰ ✰ ✰
Nopeus:
Kestävyys:
Kiipeily:
Uiminen:
Kalastus:
Yrttitieto:
Parantaminen:
Johtaminen:
Mestaruus:
★ ★ ★ ✰ ✰
★ ★ ✰ ✰ ✰
★ ✰ ✰ ✰ ✰
✰ ✰ ✰ ✰ ✰
✰ ✰ ✰ ✰ ✰
✰ ✰ ✰ ✰ ✰
★ ★ ✰ ✰ ✰
★ ✰ ✰ ✰ ✰
★ ✰ ✰ ✰ ✰
Yhteensä 20 taitopistettä
Menneisyys ja suku & suhteet
Uiveloyö syntyi vanhemmilleen Kuolonklaaniin pentueen ainoana pentuna. Hänen vanhempansa olivat yrittäneet perustaa perhettä jo pidemmän aikaan, ja Uiveloyön syntyminen olikin heille todellinen lahja.
Suku
Emo: Aaltosalama (Kuolonklaani)
Isä: Varissulka (Kuolonklaani)
Sukulaiset emon puolelta:
Sedät: Lauhalaukka (Tähtiklaani), Tattihalla (Kuolonklaani)
Tätipuoli: Höyhenhalla (Pimeyden Metsä)
Setäpuolet: Karhumyrsky (Pimeyden Metsä), Sielutassu (Pimeyden Metsä)
Emon emo: Ruostekukka (Pimeyden Metsä)
Emon isä: Kalmakuu (Kuolonklaani)
Sukulaiset isän puolelta:
Setä: Pohjaharha (Eloklaani) - Uiveloyö ei tiedä olevansa sukua
Tätipuolet: Liljatuuli (Tähtiklaani) - Uiveloyö ei tiedä olevansa sukua, Sulkavirta (Kuolonklaani), Sinilintu (kuollut), Sumupentu (Pimeyden Metsä)
Setäpuolet: Mesitähti (Eloklaani) - Uiveloyö ei tiedä olevansa sukua, Sähkötuho (Kuolonklaani)
Isän emo: Tuhkajuova (Kuolonklaani)
Isän kasvatti-isä: Henkäystähti (Kuolonklaani)
Isän biologinen isä: Väärävarjo (Eloklaani) - Uiveloyö ei tiedä olevansa sukua
Suhteet
Muut tiedot
Muuta
~ Uiveloyö on virkeimmillään yöaikaan ja saattaa valvoa pitkällekin yöhön, vaikka aamulla pitäisi nousta aikaisin. Hänet saattaa löytää pesän ulkopuolelta istumasta tähtitaivaan alla ja huokailemasta dramaattisesti.
~ Yrtit ovat yksi Uiveloyön mielenkiinnon kohteista, vaikka parantaminen ei häntä muuten kiinnostakaan. Hänestä on vain kiehtovaa, millaisia erilaisia vaikutuksia eri yrteillä on kissoihin - etenkin myrkyllisillä sellaisilla.
Toiveet
~ Haluaa kokea traagisen romanssin, johon liittyy paljon vahvoja tunteita.
- Käytetyt edut: SuperKP-boosti (16.12.2024),
Theme Song
Maine
“Uivelopentu on pieni aarteeni. Hänen ansiostaan minulla on vihdoin ja viimein etuoikeus kutsua itseäni emoksi. Hän muistuttaa minua niin kovin isästään, ja olen aivan varma, että hänestä kasvaa vähintään yhtä hieno kissa kuin Varissulasta!” - Aaltosalama
Maine
-
